Pienyrityksen tarina: Miten käsityöharrastuksesta syntyi pienyritys? Miten kaikki tapahtui ilman sen suurempia suunnitelmia? Tervetuloa lukemaan Rusettian tarinaa!
Vaihtelua kotiäitiyteen
Elettiin vuoden 2019 kesää. Olin jäänyt luokanopettajan töistä äitiyslomalle vuonna 2015 ja ollut siitä asti kotona lasten kanssa. Kotona pyörivät silloin 4- ja 1-vuotiaat lapsemme. Ensimmäisen kotona vietetyn vuoden aikana koetun työelämän ulkopuolelle jäämisen tunteesta ylipäästyäni, olin nauttinut täysillä “hitaasta” kotiarjesta pienten lapsiemme kanssa. Kuitenkin neljäntenä kotona vietettynä vuotena alkoi pikkuhiljaa mieleen nousta ajatus voisiko tässä kotona ollessaan tehdä vähän jotain muutakin, kun leikkiä ja tehdä kotitöitä. Olin konmarittanut tehokkaasti kaappejamme ja saanut mukavasti pientä lisätienestiä kirpputorikaupoilla, ja jossain mielen sopukoissa olin alkanut ajatella voisinko valmistaa jotain pientä myyntiin lähikirppikselle. Olin aina pitänyt pienkäsitöiden tekemisestä ja kokeillutkin monia juttuja. Luontaisimmalta minulle tuntui ompelu, sillä ompelukone oli tullut tutuksi jo lapsuudessa. En kuitenkaan keksinyt mitä tuotteita voisin valmistaa ja myydä. Mikä olisi riittävän yksinkertaista ja nopeaa valmistaa, jotta se syntyisi pienimmän päiväuniajalla, ja ajatus siirtyi pois mielestäni.
Hiusdonitseja ystävien inspiroimana
Syyskuussa 2019 olin ystävieni kanssa Amsterdamissa lomalla, jossa he alkoivat hypistellä hiusdonitseja, joita tuntui olevan jokaisen kaupan hyllyillä. Kielsin tällöin ystäviäni ostamasta noita pikamuotiketjujen donitseja ja sanoin, että kertokaa minkä värisiä haluatte niin teen. Kotona alkoikin sitten kangaslaatikoiden läpikäyminen ja donitsien valmistusohjeiden etsiminen. Lopulta kokeilin varmaan 10 erilaista kankaan ja kuminauhan pituusyhdistelmää ennen kun löytyi sopiva, ja valmistin ensimmäiset donitsit ystävilleni. Hauskaa on se, että tiedän osan näistä donitseista olevan käytössä vielä näin kolme ja puoli vuotta myöhemminkin!
Puolivahingossa tonttulakkeja valmistamaan
Samoihin aikoihin olin ommellut lapsilleni joulukorttikuviin tonttulakit. Kangasta oli jäänyt yli ja olin laittanut siitä valmistetut kolme pientä tonttulakkia rusettisomisteella myyntiin lähialueen Facebook-ryhmään. Tonttulakit menivät samantien ja perään sain viestejä, joissa kyseltiin voisinko valmistaa tilauksesta samanlaisia lakkeja myös isommille lapsille ja aikuisille.
Parissa kuukaudessa olin yhtäkkiä puolivahingossa löytänyt markkinan ja potentiaalisia asiakkaita. Huomasin, että tilausten vastaanottaminen paikallisen Facebook-ryhmän kautta, hukkuvat viestipyynnöt jne, oli aika hankalaa, joten perustin oman Facebook-ryhmän nimellä “Rusettia asusteet” ja ohjasin asiakkaat sinne. Laskin 1+1 ja totesin, että tonttulakkien rinnalla voisin myydä myös jouluisia hiusdonitseja. Olivathan ystäväni osoittaneet, että niille on kysyntää.
Epävarmuus hidasteena
Saan tämän nyt kuulostamaan siltä, kun kaikki olisi soljunut eteenpäin noin vain itseluottamusta uhkuen. Totuus oli se, että lykkäsin oman Facebook-ryhmän perustamista monta viikkoa, koska mielessä pyöri samat ajatukset joita monet meistä käyvät usein läpi: mitä muut ajattelee, mitä jos kukaan ei osta mitään, nolaanko itseni, olenko varmasti tarpeeksi pätevä valmistamaan jotain myyntiin, ja mikä ryhmälle nimeksi! 😀 Samoja teemoja miettii lähes jokainen yrittäjäksi haaveileva ja samoja teemoja pyörittelee myös moni yrittäjä monta kertaa yrittäjyyden matkalla.
Innostuin tapani mukaan valtavasti, kun tilauksia alkoi tulla. Vielä ennen joulua valmistin myös hiuspyyhkeitä, joita ostettiinkin jo ympäri Espoota. Loppuvuoden 2019 aikana olin myynyt parikymmentä tonttulakkia ja hiuspyyhettä sekä samanverran jouluisia hiusdonitseja ainoastaan markkinoimalla itseäni muutamassa paikallisessa Facebook-ryhmässä.
Vaikuttajayhteistyöllä näkyvyyttä
Jossain vaiheessa joulun alla olin myös perustanut Instagram tilin @rusettia. Pikkuhiljaa sinne alkoi löytää myös minulle tuntemattomia seuraajia eri puolilta Suomea. Ensimmäiset yhteistyöehdotukset Instassa sain jo ennen joulua. Olin kuitenkin niin uuden äärellä ja valmistin (alihintaisia) tuotteita päivät pitkät (lue: yömyöhään), etten pystynyt tarttumaan yhteistyöehdotuksiin vielä silloin. Tammikuun lopulla 2020 olin palautunut joulusta, palasin yhteistyöehdotuksiin ja ensimmäiset yhteistyöt Instagramissa vaikuttajien kanssa tein helmikuussa. Ja oikeastaan voisi sanoa, että sen jälkeen toimintaa ei voinut enää sanoa harrastukseksi 😀
Toiminimen perustaminen
Elettiin siis ensimmäistä koronakevättä. Minun ja Rusettian kohdalla ajankohdalla saattoi olla isokin merkitys sille, että toiminta lähti nopeaan kasvuun. Olin vahvasti mukana somessa ja tällöin joka suunnalta tuli paljon paukutusta siihen suuntaan, että nyt jos koskaan on tuettava kotimaisia yrityksiä. Tein tuon kevään ajan ainoastaan Instagramin ja Facebookin kautta myyntiä. Vastailin satoihin viesteihin ja yritin pitää kirjaa siitä kuka tilasi, mitäkin, milloin ja oliko hän maksanut. Verotuksen ja kirjanpidon kannalta koin helpommaksi vain siirtyä toiminimiyrittäjäksi. Olin kevään aikana lähtenyt täysillä yrittäjyyden maailmaan ja olin siitä mahdollisuudesta todella innoissani. Niinpä en kokenut toiminimen perustamista mitenkään erityisen suurena juttuna, lähinnä vain yrittämistä helpottavana toimenpiteenä.
Verkkokauppa rakenteille yllättäen
Samana keväänä, pääsiäisen aikaan, tuli yllättäen puhetta serkkuni kanssa verkkokaupan rakentamisesta. Hän opiskeli aihetta ja oli kiinnostunut rakentamaan verkkokaupan, jotta saisi siitä aiheesta kokemusta. Sen pidemmittä puheitta, yhtäkkiä olimmekin rakentamassa verkkokauppaa vaikka vielä muutama viikko aiemmin olin pitänyt asiaa todella absurdina.
Itselläni ei ollut mitään kokemusta verkkokaupan rakentamisesta, aloin vain käydä läpi eri verkkokauppoja ja tutkia mitkä jutut näyttivät hyvältä ja mitä halusin omaan verkkokauppaani. Esitin visuaalisia toiveitani ja serkkuni toteutti niitä toiveideni mukaan. Huhti-toukokuussa tehtiin töitä lähes joka ilta puolille öin asti verkkokauppaa rakentaen ja tuotteita sinne lisäillen. Hetkeäkään en katunut valintaani vaikka välillä vähän väsytti!
Lopulta kesäkuun alussa vietettiin verkkokaupan avajaisia. Valtava rutistus oli saatu valmiiksi ja fiilis oli todella hyvä! Olin yhtäkkiä saanut aikaan jotain, josta en osannut edes unelmoida vuoden alussa. Avajaisviikonloppu oli menestys. Itse pidän verkkokaupan avajaisia niin suurena merkkipaaluna, että pidän sitä myös yrityksen syntymäpäivänä. Ja siitähän se matka kohti oman näköistä arkea toden teolla alkoi!
Seuraavissa postauksissa jatketaan Rusettian tarinaa 🙂 Jos sä oot joskus haaveillut yrittäjyydestä, niin haluan kannustaa sua omalla tarinallani. Aina ei tarvita valmiita suunnitelmia ennen kun aletaan toimia, yrittäjyyteen voi myös kasvaa matkan varrella niin kuin minulle kävi! Jos sulle heräsi mitään kysyttävää pienyrittäjyydestä tai harrastuksen muuttamisesta yritykseksi, niin saa laittaa viestiä Instagramissa tai info@rusettia.fi!
Rakkaudella Henrika
